Suomen eläinsuojelulait

Linkki: Laki koe-eläintoiminnasta (tullut voimaan alkaen 1. 8 2006)

Eläinten hyvinvointi

Eläimen hyvinvointi muodostuu eläimen psyykkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Käsitettä hyvinvointi, tai hyvinvoinnin tila tai aste, on sinänsä vaikea yksiselitteisesti määritellä. Ihminen arvioikin eläimen hyvinvointia tekemällä johtopäätöksiä eläimen käyttäytymisen, terveydentilan, eläimestä mitattavien erilaisten parametrien sekä eläimen tuotantokyvyn ja saatavan tuotteen laadun ja määrän perusteella.

Eläinsuojelun alueella on tapahtunut voimakasta kehitystä kaikkialla Euroopassa. Eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevista tieteellisistä tutkimuksista on saatu paljon uutta tietoa hyvinvoinnin edellytyksistä ja eläimille oleellisen tärkeistä perustarpeista. Myös kansalaisten näkemykset eläimen hyvästä, eläimille kuuluvasta arvosta sekä eläinten oikeasta kohtelusta ja käsittelystä ovat muuttuneet. Elintason nousu ja ihmisten hyvinvoinnin parantuminen ovat saaneet aikaan vaatimuksia myös eläinten elämän laadun parantamisesta. Vaikka ihminen käyttää eläimiä ravinnokseen, vaatetukseensa tai muihin tarpeisiinsa, hänellä on moraalinen velvollisuus kunnioittaa kaikkia eläimiä ja huolehtia hyvin huostaansa ottamien eläinten tärkeiden perustarpeiden tyydyttämisestä.

Eläintensuojelulainsäädäntö

Lainsäädännöllä varmistetaan eläinten tilojen, kasvatusolosuhteiden, hoidon ja kohtelun eläinsuojelulliset vähimmäisvaatimukset. Laissa on säädetty eläinsuojelulliset yleiset eläinten pitoa koskevat periaatteet ja kaikelle eläinten kanssa tapahtuvalle toiminnalle asetettavat vähimmäisvaatimukset. Nykyaikaisen eläinsuojelulainsäädännön lähtökohtana ei enää ole yksinomaan eläinten suojeleminen tarpeettomalta kärsimykseltä ja julmalta kohtelulta, vaan myös eläinten terveyden, viihtyvyyden ja kaikinpuolisen muun hyvinvoinnin edistäminen.

Eläinten hyvinvointia koskevista vaatimuksista on säädetty eläinsuojelulaissa (247/1996, muutokset 1194/1996 ja 594/1998), eläinsuojeluasetuksessa (396/1996, muut. 402/1998),
asetuksessa eläinten kuljetuksesta (491/1996, muut. 1398/1997 ja 955/1998) ja asetuksessa koe-eläintoiminnasta (1076/1985, muut. 395/1996, uusi laki 62/2006). Tarkemmat ja yksityiskohtaisemmat säännökset eläinten pidolle, hoidolle, kohtelulle ja käsittelylle asetettavista vaatimuksista on säädetty lukuisissa maa- ja metsätalousministeriön päätöksissä. Päätökset koskevat eri eläinlajien pitoa sekä erilaisia eläimillä tehtäviä toimintoja ja toimenpiteitä.

Suomi on liittynyt Euroopan neuvoston jokaiseen viiteen eläinsuojelusopimukseen. Jo vuodesta 1975 Suomi on ollut sopimuspuolena eurooppalaisessa yleissopimuksessa, joka koskee eläinten suojelua kansainvälisten kuljetusten aikana. Eurooppalaiseen yleissopimukseen, joka koskee kokeellisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien selkärankaisten eläinten suojelua, on liitytty vuonna 1990. Vuonna 1992 Suomi liittyi eurooppalaisiin yleissopimuksiin, jotka koskevat tuotantoeläinten suojelua, lemmikkieläinten suojelua sekä teuraseläinten suojelua.

Suomen eläinsuojelulain tarkoituksena on parhaalla mahdollisella tavalla suojella eläimiä kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Laki koskee kaikkia eläimiä; sekä luonnonvaraisena eläviä että ihmisen huostassa olevia koti-, tarha- ja muita eläimiä. Lailla, asetuksilla ja ministeriön päätöksillä pyritään luomaan hyvät edellytykset sille, että eläimet eivät joutuisi kokemaan kärsimyksiä, joita voidaan ennakolta välttää tai ehkäistä. Kaikessa eläinten pidossa on tärkeänä periaatteena eläimen hyvä kohtelu ja tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamisen kielto. Lisäksi eläinten pidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet.

Lainsäädäntöäkin tärkeämpi eläinten hyvinvointiin vaikuttava tekijä on eläinten hoitaja. Hän on eläimen lähin omainen. Hänen osaamisensa, ammattitaitonsa ja työmotivaationsa vaikuttavat suoraan siihen, kuinka hyvin hänen hoidossaan olevat eläimet voivat.

Eläinten pitopaikka

Eläimen pitopaikka on eläimen koti; tuttu ja turvallinen oma paikka. Pitopaikan on oltava eläimelle riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas, turvallinen ja muutoinkin tarkoituksenmukainen. Pitopaikka ei saa vahingoittaa eläintä eikä vaarantaa sen terveyttä. Pitopaikan on oltava niin tilava, että eläin voi siinä liikkua, seistä ja levätä luonnollisessa asennossa. Lisäksi eläimet on voitava hoitaa ja tarkastaa vaikeuksitta. Eläimen on saatava pitopaikassaan riittävästi suojaa epäsuotuisia sääolosuhteita, liiallista kylmyyttä, lämpöä ja kosteutta vastaan. Olosuhteiden tulee pitopaikassa olla sellaiset, että ne antavat eläimelle hyvät mahdollisuudet pysyä terveenä ja hyvinvoivana. Riittävästä ilmanvaihdosta on huolehdittava, jotta pöly, veto, haitalliset kaasut tai liiallinen kosteus eivät pääse haittaamaan eläimen terveyttä tai muuta hyvinvointia. Eläimen lähiympäristö on lisäksi luotava sellaiseksi, että eläin pystyy riittävässä määrin tyydyttämään tärkeimpiä käyttäytymis- ja fysiologisia tarpeitaan.

Eläimille pyritään antamaan uusissa pitojärjestelmissä enemmän mahdollisuuksia tyydyttää liikunnan tarvettaan. Niille voidaan rakentaa esimerkiksi pihattoja ja ulkoilutarhoja. Liikunnan merkitys eläinten terveydelle ja hyvinvoinnille on osoitettu sekä tieteellisillä tutkimuksilla että runsaalla käytännön kokemuksella. Raitis ulkoilma ja liikunta parantavat niin mielen kuin ruumiin hyvinvointia ja vähentävät eläimeen kohdistuvaa infektiopainetta ja sitä kautta vähentävät myös sairastavuutta ja lisäävät eläimen omaa vastustuskykyä.

Eläinten hoito ja kohtelu

Hoidossa olevia eläimiä ei saa hylätä eikä jättää heitteille. Eläimiä on kohdeltava ja käsiteltävä aina rauhallisesti ja asiallisesti. Kovakouraisia otteita tai väkivaltaa ei saa käyttää. Eläimiä ei saa tarpeettomasti pelotella eikä kiihdyttää. Eläinten käsittelyssä on pyrittävä käyttämään hyväksi eläinten luontaisia käyttäytymismalleja, kuten esimerkiksi laumavaistoa. Eläimen ja eläimen hoitajan välille halutaan syntyvän molemminpuolinen luottamus. Lisäksi on muistettava, että rauha ja riittävä lepo ovat tärkeitä eläimillekin. Eläinten hyvinvointi ja olosuhteet pitopaikassa on tarkastettava riittävän usein. Sairaat, heikkokuntoiset ja poikimista odottavat eläimet vaativat hoitajaltaan erityistä valvontaa ja huolenpitoa. Sairastuneelle tai vahingoittuneelle eläimelle on hankittava viipymättä asianmukaista hoitoa ja tarvittaessa se on otettava erilleen muista eläimistä riittävän levon ja rauhan takaamiseksi.

Riittävän ja eläimelle sopivan ravinnon ja juoman saanti on terveydelle ja hyvinvoinnille ehdottoman tärkeätä. Eläimelle tarjottavan rehun on oltava laadultaan hyvää ja koostumukseltaan sellaista, että eläin voi sitä vaikeuksitta syödä. Rehun tulee sisältää kaikkia eläimen tarvitsemia ravintoaineita sopivissa suhteissa. Ravinnossa ei saa olla eläimelle myrkyllisiä tai vaarallisia aineita tai muita epäpuhtauksia, jotka vaikuttaisivat huonontavasti eläimen hyvinvointiin ja terveyteen. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet ja huolehdittava siitä, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi. Suurehkossa laumassa kasvava heikompi tai arempi eläin voi helposti jäädä vaille omaa rehuannostaan, jollei eläinten hoitaja tarkoin pidä silmällä sitä, että vahvemmat eläimet eivät pääse liiaksi dominoimaan ruokinta-aluetta.

Eläin tarvitsee ruuan ja juoman ohella myös muuta hoitoa kuten puhtaudesta huolehtimista ja kehonhoitoa. Tärkeätä on myös riittävän tekemisen, virikkeiden ja muiden vastaavien toimintamahdollisuuksien antaminen eläimelle. Eläimet saavat monasti rehunsa varsin helposti ja tiiviissä muodossa, joten luppoaikaa jää päivään runsaasti. Eläintä kiinnostavan ajankulun kehittämiseen eläimille onkin kiinnitetty viime aikoina runsaasti huomiota.

Eläinjalostus ja geenitekniikka

Eläinjalostuksessa on eläinsuojelulain mukaan otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat ja eläinten terveys. Sellaista eläinjalostusta tai sellaisia jalostusmenetelmiä, joista voi aiheutua eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille, ei eläinsuojelulain mukaan saa käyttää.
Geenitekniikan käyttö eläinten tuotannon määrälliseksi tai laadulliseksi muuttamiseksi on eläinsuojelulailla kielletty, jos se vaikuttaa haitallisesti eläinten terveyteen tai hyvinvointiin. Geeniteknologiasta on kehittynyt keino, jolla eläimen perimää voidaan muuttaa, mutta josta ei vielä ole kovinkaan paljon kokemuksia tai tutkittua tietoa tuotantoeläinten hyvinvoinnin kannalta.

Suorituskykyyn tai tuotantokykyyn vaikuttaminen

Eläimen suorituskyvyn keinotekoinen kohottaminen, alentaminen tai ylläpitäminen lääkkeillä tai muilla vastaavilla aineilla tai valmisteilla eli eläinten doping on kielletty eläinsuojelulaissa. Myös eläimen tuotantokyvyn keinotekoinen kohottaminen lääkkeillä tai muilla vastaavilla aineilla tai valmisteilla on laissa kielletty, ellei voida osoittaa, ettei niistä aiheudu haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille. Eläimille ei saa antaa tuotannon keinotekoiseksi lisäämiseksi aineita, joista ei ole eläinten hyvinvointia koskevilla tieteellisillä tutkimuksilla tai runsaalla kertyneellä kokemuksella osoitettu, että ne eivät ole eläimille haitallisia. Eläintä ei saa myöskään lihottamistarkoituksessa eikä tuotannon lisäämiseksi syöttää pakolla.
Jos on aihetta epäillä, että eläimelle on annettu aineita tai valmisteita suorituskyvyn muuttamiseksi, on eläinsuojeluviranomaisella oikeus päästä niihin tiloihin, jossa eläintä pidetään ja ottaa tarvittavia näytteitä asian selvittämiseksi. Tämän lisäksi kilpailuja järjestävät yhdistykset ottavat rutiininomaisesti näytteitä kilpailevista eläimistä sen varmistamiseksi, että eläinten suorituksiin ei yritetä vaikuttaa vilpillisin keinoin. Eniten tällaista satunnaisarvonnalla tapahtuvaa näytteiden ottoa ja dopingvalvontaa on raviurheilussa.

Talteen otetut eläimet

Eläinsuojelulaissa on kunnille asetettu velvoite järjestää alueellaan irrallaan tavatuille kissoille, koirille ja muille vastaaville pienikokoisille seura- ja harrastuseläimille tilapäistä hoitoa kunnes omistaja tai haltija tulee lunastamaan karkuteille päässeen lemmikkinsä talteenottopaikasta. Jo ennen vuonna 1996 voimaan tullutta uutta eläinsuojelulakia monet kunnat olivat järjestäneet kuntalaisten irti päässeille lemmikeille löytöeläinasemia ilman laissa säädettyä velvoitetta. Nykyisin nämä talteenottopaikat ovat kunnissa pakollisia. Kunta voi järjestää talteenottopaikan yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Kunnallisia löytöeläinpaikkoja on yli 80.
Talteen otettua eläintä säilytetään vähintään 15 vuorokautta, jonka jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa noutamatta jäänyt eläin. Suurin osa karanneista eläimistä päätyy takaisin omistajansa luokse, mutta joillekin löytyy myös uusi koti ja uusi omistaja kunnallisen löytöeläinpaikan kautta.

Kunnalla on oikeus periä eläimen omistajalta maksu eläimen talteenotosta, löytöeläinpaikassa antamastaan hoidosta ja eläimen mahdollisesta lopettamisesta aiheutuneista kustannuksista.

Eläinkilpailut, eläintarhat ja sirkukset

Jos eläin voi kilpailuissa joutua alttiiksi kivulle, tuskalle tai kohtuuttomalle rasitukselle, joutuu kilpailun järjestäjä kutsumaan kilpailuihin eläinlääkärin valvomaan eläinsuojelusäädösten noudattamista. Eläinlääkärin kutsumisesta aiheutuvat kustannukset maksaa kilpailujen järjestäjä. Valvovan eläinlääkärin on kiellettävä eläimen osallistuminen kilpailuihin, jos hän epäilee sen joutuvan alttiiksi eläinsuojelusäädösten vastaiselle menettelylle. Jos eläimen omistaja ei suostu noudattamaan eläinlääkärin antamaa kieltoa, on kilpailujen järjestäjän estettävä eläimen osallistuminen.
Maa- ja metsätalousministeriö voi kokonaan kieltää sellaiset eläinkilpailut tai muut vastaavat tilaisuudet, joissa eläimille voi aiheutua kipua, tuskaa tai kohtuutonta rasitusta.

Eläintarhat, pysyvät ja kiertävät eläinnäyttelyt sekä sirkukset vaativat luvan lääninhallitukselta ennen kuin ne saavat aloittaa toimintansa. Lääninhallitus voi peruuttaa myöntämänsä luvan, jos annettuja ehtoja tai voimassa olevia eläinsuojelusäädöksiä ei toiminnassa noudateta.

Suomessa on eläintarhoja ja eläinnäyttelyitä yli 60, mutta suurin osa näistä on melko pieniä kotieläintarhoja tai eläinpihoja. Suurimmat eläintarhat sijaitsevat Helsingissä (Korkeasaaren eläintarha), Ranualla (Ranuan eläintarha), Ähtärissä (Ähtärin eläintarha) ja Liedossa (Zoolandia).

Maa- ja metsätalousministeriö on antanut päätöksen siitä, mitä eläimiä saadaan käyttää sirkuksessa ja muussa siihen verrattavassa näytöksessä, jossa eläimet esittävät niille opetettuja taitoja. Suomessa ei sirkuksessa saa käyttää esimerkiksi petoeläimiä, apinoita, norsuja, strutseja tai hylje-eläimiä. Luvallista on sirkuksessa sen sijaan pitää monia kotieläimiä kuten kissoja, koiria ja hevosia, jotka esittävät oppimiaan taitoja sirkusyleisölle.

Eläinhoitolat ja -kaupat, ravi- ja ratsastustallit ja tuotantoeläintarhat

Eläinsuojelulaissa on lueteltu erilaisia toimintoja, joista toiminnanharjoittajan on tehtävä ilmoitus lääninhallitukseen ennen toiminnan aloittamista. Ammattimaisesta tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvasta seura- ja harrastuseläinten pidosta on eläinsuojelulaissa säädetty tehtäväksi ilmoitus, samoin riistanhoidollisista tarhoista sekä riistaeläinten ja muiden luonnonvaraisten eläinten tuotannollisista tarhoista. Ilmoituksen lääninhallitukseen joutuvat siten tekemään eläinkaupat, seura- ja harrastuseläinhoitolat, suuret ravi- ja ratsastustallit ja suuret kennelit. Lääninhallitus voi ilmoituksen saatuaan kieltää toiminnan harjoittamisen, jollei toiminta täytä lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia.

Suuria kenneleitä ja lemmikkieläinmyymälöitä on maassamme yli 400. Ravi- ja ratsastustalleja on yli 600. Tuotantotarkoituksessa pidettäviä tarhoja, mm. strutsi-, emu-, villisika- ja biisonitarhoja on 111 ja riistanhoidollisessa tarkoituksessa pidettäviä riistaeläintarhoja 45 kappaletta.

Eläinten kuljetus

Kuljetus aiheuttaa eläimille melkoisesti stressiä, jota on kuitenkin mahdotonta välttää, koska tuotantoeläimet on usein siirrettävä synnyintilaltaan kasvatustilalle ja aikanaan teurastamolle. Suuri on myös niiden eläinten joukko, jotka matkailevat erilaisilla kilpailu-, valmennus- ja näyttelymatkoilla ympäri Eurooppaa. Lemmikkieläimet seuraavat usein isäntäväkeään moninaisilla harrastus- ja lomamatkoilla.

Eläinten kuljettaminen tulonhankkimistarkoituksessa on Suomessa luvanvaraista toimintaa. Lupaa haetaan lääninhallitukselta. Eläinten kuljettamiseen on lupia myönnetty yhteensä 407:lle eläinkuljettajalle. Suurin osa, eli yli 70 % eläinkuljetustoimintaa harjoittavista, on ns. yhden miehen yrityksiä, joissa toiminta pyörii yhden miehen ja auton voimin. Eläinkuljetuskalusto on Suomessa varsin hyvälaatuista, koska jo maamme ilmasto asettaa suuret vaatimukset kuljetuskalustolle.

Eläinten hyvinvointia kuljetusten aikana ja kuljetuksiin liittyvissä välttämättömissä toimissa suojaa eläinsuojelulain ohella eläinten kuljetusta koskeva asetus. Eläinten kuljetus, kuormaaminen ja kuorman purkaminen on säädösten mukaan järjestettävä siten, että eläimille ei missään vaiheessa aiheuteta tarpeetonta kipua tai tuskaa. Kuljetuksen aikana eläimiä on suojeltava vahingoittumiselta ja sairastumiselta. Eläintä ei saa lainkaan lähteä kuljettamaan, jos se ei ole matkan edellyttämässä kunnossa ja jollei sopivin järjestelyin ole huolehdittu eläimen hoidosta matkan aikana ja määränpäähän saavuttaessa. Sairasta tai vahingoittunutta eläintä saa kuljettaa vain poikkeustapauksissa. Esimerkiksi eläinlääkärin hoitoon kuljettaminen on sallittua tietyin edellytyksin.

Koska suomalainen eläinkuljetuskalusto on laadultaan hyvää ja kuljettajat ovat ammattitaitoisia, eläinten olosuhteista kuljetuksen aikana osataan huolehtia asianmukaisesti. Teuraseläimet matkustavat varusteiltaan ja kunnoltaan hyvissä ajoneuvoissa, joissa niillä on mahdollisuus levätä kuljetuksen kestäessä. Lupaa eläinten kuljettamiseen myöntäessään lääninhallitus tarkistaa, että eläinten kuljettajat ovat koulutettuja ja osaavia ammatti-ihmisiä, jotka kohtelevat eläimiä asianmukaisesti ja säädöksiä hyvin noudattaen.

Eläinten lopettaminen ja teurastus

Eläin on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Lopettamisen saa suorittaa vain lopettamisen osaava henkilö. Luvallisista lopetusmenetelmistä eri eläinlajeille on säädetty eläinsuojeluasetuksessa ja yksityiskohtaisemmin ministeriön asiaa koskevassa päätöksessä.
Teurastus on välttämätön osa eläimistä saatavien elintarvikkeiden tuotantoketjua. Teurastuksessa ja siihen liittyvissä toimenpiteissä noudatetaan samanlaisia yleisiä periaatteita kuin eläinten muussakin kohtelussa ja käsittelyssä. Eläimelle ei aiheuteta tarpeetonta kärsimystä, kipua eikä tuskaa käsiteltäessä tai säilytettäessä sitä teurastamon eläintiloissa. Pääsääntönä on, että ennen verenlaskua eläin tainnutetaan nopeasti, tehokkaasti ja riittävän pitkäksi aikaa. Tainnutetun eläimen verenlasku aloitetaan välittömästi tainnutuksen jälkeen. Eläimelle ei suoriteta muita toimenpiteitä ennen kuin se on kuollut. Teurastamon tarkastuseläinlääkäri valvoo lihantarkastukseen liittyvien tehtäviensä lisäksi sitä, että eläinsuojelusäädöksiä teurastamossa noudatetaan.

Eläinsuojeluviranomaiset ja eläinsuojelutarkastus

Maa- ja metsätalousministeriö johtaa, ohjaa ja yleisesti valvoo eläinsuojelusäädösten noudattamista. Lääneissä säädösten noudattamista valvovat lääninhallituksissa toimivat läänineläinlääkärit. Paikallistasolla kunnissa eläinsuojeluviranomaisia ovat kunnaneläinlääkärit, terveystarkastajat ja poliisi. Teurastamoissa ja teurastuspaikoilla lain noudattamisen valvonta kuuluu tarkastuseläinlääkäreille ja rajanylityspaikoilla, maastapoistumispaikoilla ja eläinlääkinnällisillä rajatarkastusasemilla rajaeläinlääkäreille. Eläinkuljetusten valvonta maanteillä on pääosin poliisin asia, mutta teurastamoiden alueella valvonnasta vastaa tarkastuseläinlääkäri.
Lisäksi on olemassa joukko ns. eläinsuojeluvalvojia, jotka ovat hakeneet lääninhallitukselta oikeuden tehdä laissa tarkoitettuja eläinsuojelutarkastuksia. Viranomaistoimiin nämä valvojat eivät voi kuitenkaan ryhtyä, vaan he ottavat yhteyttä viranomaisiin silloin, kun on tarvetta ryhtyä toimenpiteisiin eläinten olojen parantamiseksi. Lääninhallitusten oikeuttamia eläinsuojeluvalvojia on tällä hetkellä 31.

Lisäksi vapaaehtoista eläinsuojelutyötä tekevillä eläinsuojeluyhdistyksillä on omia valvojiaan, joilla ei kuitenkaan ole laissa sanottua oikeutta tarkastusten tekemiseen.

Jos on aihetta epäillä, että eläintä hoidetaan, kohdellaan, käytetään tai kuljetetaan eläinsuojelusäädösten vastaisella tavalla, on eläinsuojeluviranomaisella ja lääninhallituksen oikeuttamalla eläinsuojeluvalvojalla oikeus tarkastuksen tekemiseen. Tarkastuksia voidaan tehdä myös ilman epäilyä sellaisiin paikkoihin, joissa toiminta edellyttää eläinsuojelulaissa tarkoitetun luvan hakemista lääninhallitukselta tai ilmoituksen tekemistä lääninhallitukselle. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi eläintarhat ja -näyttelyt, eläinkaupat, pieneläinhoitolat ja suuret kennelit, sirkukset, riistaeläintarhat sekä ravi- ja ratsastustallit. Ilman epäilyä tarkastuksia saadaan tehdä myös eläinkilpailuihin ja muihin vastaaviin tilaisuuksiin. Poliisi voi tarkastaa myös eläinkuljetuksen ilman epäilyä. Tarkastuseläinlääkärillä on oikeus tarkastusten tekemiseen teurastamossa ja teurastamon alueella ilman epäilyä. Vuonna 1999 eläinlääkärit suorittivat yli 4700 eläinten pitoa koskevaa eläinsuojelutarkastusta.

Tarkastuksen tekijällä on oikeus päästä kaikkiin tiloihin, joissa eläimiä pidetään. Tarvittaessa hän voi ottaa tarpeelliseksi katsomiaan näytteitä tarkastusta varten. Käynnillä tarkastetaan paitsi itse eläimet ja eläinten pitopaikka ja pitopaikan olosuhteet myös eläimiä varten tarkoitettu ruoka ja juoma sekä välineet ja varusteet. Eläimiä kuljetettaessa on viranomaisella luonnollisesti oikeus kuljetuskaluston tarkastamiseen.

Viranomaistoimenpiteet

Jos eläinsuojelutarkastuksessa havaitaan, että eläinsuojelusäädöksiä on rikottu, eläinsuojeluviranomainen antaa eläimen omistajalle tai haltijalle kiellon jatkaa säädösten vastaista toimintaa tai määräyksen, jolla määrätään laittamaan eläinten tilat, olosuhteet, hoito ja käsittely lain edellyttämälle vähimmäistasolle. Lisäksi viranomainen asettaa määräajan annetun päätöksen noudattamiseen. Määräajan umpeuduttua eläintenpitoyksikköön tehdään uusintatarkastus ja varmistetaan, että viranomaisen antamaa päätöstä on noudatettu. Tarvittaessa voidaan annettua päätöstä tehostaa lääninhallituksen antamalla uhkasakolla tai teettämisuhalla.
Tärkeän osan eläinsuojelutarkastusten hyödystä muodostavat myös viranomaisen antamat ohjeet ja neuvot eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Neuvontaa käytetään silloin, kun eläinsuojelulakia ei ole rikottu, mutta eläinten elinympäristöä, olosuhteita ja hoitoa voidaan parantaa opastamalla eläinten hoitajaa eläinten pidossa havaittujen vähäisten epäkohtien poistamiseen.

Jos eläinsuojelulliset syyt vaativat, viranomainen voi tarkastuskäynnillään ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Eläimelle voidaan hankkia hoitoa muualta tai eläimille hankitaan tilalle hoitaja huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista. Eläimille voidaan myös hankkia rehua tai jotain muuta eläimille ehdottoman välttämätöntä ainetta. Viranomaisen on myös mahdollista myydä eläimet, toimittaa ne teuraaksi tai lopettaa ne. Tuotantoeläinten kyseessä ollessa on yleensä tarkoituksenmukaisinta hankkia eläintenpitoyksikköön sijaishoitaja tai toimittaa eläimet teurastamolle. Pieneläimille hankitaan tavallisimmin hoitopaikka jostain hoitolasta tai kennelistä. Mikäli nämä eläimet ovat erittäin huonokuntoisia, ne lopetetaan.

Koe-eläintoiminta

Uusi laki koe-eläintoiminnasta tulee voimaan 1. elokuuta 2006
Selkärankaisiin eläimiin kohdistuvaa koe-eläintoimintaa saadaan harjoittaa vain lääninhallituksen luvalla. Toiminnanharjoittajia on Suomessa 113 kappaletta. Koe-eläintoiminnasta annetulla asetuksella on säädetty varsin tarkoin niistä edellytyksistä, joilla koetoimintaa saadaan harjoittaa. Asetuksessa on säännökset toiminnan valvonnasta, eläinten käyttämisestä, hankinnasta ja pitämisestä, kokeiden suorittajien ja koe-eläinhoitajien pätevyydestä sekä valvontaviranomaisen oikeudesta keskeyttää koe tai koko koe-eläintoiminta laitoksessa.
Toimintaan tarvittavan luvan lisäksi jokainen eläinkoe tarvitsee koeluvan. Jos kysymyksessä on eläimelle vain vähäistä ja lyhytaikaista kipua tai tuskaa aiheuttava koe, luvan myöntää laitokseen asetettu koe-eläintoimikunta. Jos eläin voi toimenpiteen takia sairastua vakavasti tai tuntea huomattavaa kipua tai tuskaa, luvan myöntäjä on lääninhallitus.

Koe-eläimille tehtäviä toimenpiteitä saa suorittaa lääkäri, eläinlääkäri ja muun soveltuvan korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö, joka on lisäksi käynyt eläinkokeiden tekemistä ja eläinten käyttämistä tieteellisissä eläinkokeissa käsitelleen kurssin.

Toiminnanharjoittajan on pidettävä luetteloa tehdyistä eläinkokeista ja niissä käytetyistä koe-eläimistä eläinlajeittain. Luettelot on vuosittain toimitettava lääninhallitukseen ja sieltä edelleen maa- ja metsätalousministeriöön, joka laatii tilastot Suomessa tehdyistä eläinkokeista ja niihin käytetyistä eläimistä. Tilastot toimitetaan vuosittain sekä Euroopan neuvoston pääsihteerille että Euroopan komissiolle.

Koe-eläintoiminnan valvonta kuuluu lääninhallitukselle. Lääninhallituksella on oikeus olla läsnä suoritettaessa eläinkoetta sekä toimittaa koe-eläinten, niiden säilytyksen ja hoidon sekä kokeita koskevien asiakirjojen tarkastuksia ja tarpeellisia tutkimuksia. Lääninhallitukselle on lainsäädännöllä annettu hyvät mahdollisuudet puuttua toiminnan harjoittamiseen ja jopa yksittäisten eläinkokeiden tekemiseen niissä tapauksissa, joissa säädöksiä ei noudateta.

Koe-eläinlaitokset 1999 (yht. 113 kpl)

Suomen koe-eläinlaitokset

 

Eläinkokeissa käytetyt eläimet 1999 (yht. 230 326)

Koe-eläimet Suomessa

 

EU-tarkastukset>

Eläinten hyvinvointia koskevien direktiivien noudattamisen valvomiseksi eläintenpitoyksiköihin tehdään ns. EU-tarkastuksia. Tarkastuksia tehdään myös eläinkuljetuksiin sekä eläinten lastaus- ja purkupaikoilla että suoraan tien päällä. Pyrkimyksenä on tarkastaa 2 % sekä sikaloista että vasikoiden pitoyksiköistä.

Tarkastuksen tekijän tulee olla eläinlääkäri. Tarkastettavat tilat valitaan satunnaisotannalla tilarekisteristä. Tiloille lähetetään kunnaneläinlääkäri tarkastusta tekemään. Läänineläinlääkärit tarkastavat kuljetuksia itse tien päällä ja tarkastuseläinlääkärit teurastamoilla eläinkuljetusautojen saapuessa teurastamon purkamispaikoille. Tarkastuksia varten on laadittu itsejäljentävä lomake, jotta tarkastuksessa muistetaan varmasti käydä läpi kaikki tarpeelliset asiat ja jotta tarkastuksen tekeminen sujuisi mahdollisimman joustavasti. Tarkastuksen kohteelle annetaan oma kappale täytetystä tarkastuslomakkeesta. Lääninhallitus kokoaa tiedot tehdyistä tarkastuksista ja niissä esille tulleista asioista. Tulokset lähetetään ministeriöön, joka raportoi edelleen komissiolle.

Vuonna 1999 tarkastettiin 87 sikalaa ja 510 vasikoiden pitoyksikköä. Eläinkuljetuksia tarkastettiin yhteensä 246. Tarkastuksissa ei pääsääntöisesti havaittu eläinsuojelulain vastaista menettelyä. Vasikkatilojen osalta suurimmat puutteet koskivat vasikoiden pitämistä kytkettynä tai liian ahtaissa ryhmäkarsinoissa. Tarkastetut kuljetusajoneuvot olivat hyväkuntoisia; suuria rakenteellisia vikoja ei todettu. Kaikilla eläinkuljettajilla oli lupa eläinten kuljettamiseen. Muutaman tarkastuksen yhteydessä havaittiin ajoneuvon rakenteiden kulumista tai lievää eläinten kuormaustiheyden ylitystä.
LÄHDE: Maa- ja metsätalousministeriö